Minulla on ollut tapana kysyä haastateltavalta rekrytointitilaisuuksissa, mikä on hänen supervoima? Mitä sellaista juuri sinussa on, jonka näet vahvuudeksi? Mitä juuri sinä tuot yhteisöön olemalla läsnä ja mukana?
Onko hankala kysymys? Meidän perusluonteeseemme kuuluu usein tietynlainen vaatimattomuus, eikö. Itsensä kehuminen tai esilletuominen ei ole ihan kaikille helppoa, vaikka syytä monesti olisi ja täysin ansaitusti. Pystytkö sinä sanoittamaan, mikä on sinun supervoima? Se voi olla ihan yksinkertaisia asioita; ei tarvitse olla superihminen omistaakseen supervoiman. Voit olla ainakin maailman parhaimman mustikkakeiton keittäjä, kukka-asetelmien laatija, puupinojen kasaaja, saunan lämmittäjä, ystävä, hölkkääjä, hiihtäjä, lohestaja, pelaaja. Tai sinun supervoima voi olla kävely, yhteisön rauhoittaja, ratkaisujen etsijä, laskettelu tai vaikka autolla ajaminen. Jokaisella meillä sellainen voima ja taito on, se vain pitää meidän jokaisen sanoittaa. Uskotko? Minä uskon. Uskon myös sinuun ja meidän yhteisöömme, kolarilaisiin, jotka haluavat etsiä meistä jokaisesta sen oman supervoiman, positiivisesti, ratkaisuja hakien, yhteisiä asioita edistääkseen.
Jokainen meistä on kyläläinen. Jokainen meistä asuu jossain kolarilaisessa kylässä, toiset tiiviimmin asutetussa, toiset hieman väljemmillä mailla. Toiset pysyvämmin, toiset väliaikaisesti, ehkä vain piipahtaen säännöllisen epäsäännöllisesti. Meillä kaikilla on ihmisiä ympärillä. Joko sukua, puolituttuja tai tiiviimpää porukkaa. Me muodostamme yhdessä yhteisön, kunnan, kuten olen aiemminkin asiaa pohtinut. Onko sinulla voimavaroja olla millainen yhteisön jäsen? Haluatko määritellä sitä? Riittääkö sinulle vähempikin vai oletko se, joka on ihan joka talkoissa ja toimissa, ideoinnissa, aktiivisesti mukana? Ehkä. Meillä jokaisella on omanlainen elämäntilanne, joka muuttuu ja vaihtelee. Aina ei voi olla aktiivinen eikä tarvitse yrittääkään olla. Jokainen tekee omien voimavarojensa mukaan omia sekä yhteisiä asioita. Ehkä tänään olemme ihan kaikessa mukana, huomenna ei repeä niin yhtään mihinkään. Se on ihan ok ja ymmärrettävää. Toisen supervoima ja sen lähde taas on juuri yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, ihmiset ja porina. Ja se on myös enemmän kuin hienoa ja ok. Jokaisen rooli yhteisössä voi olla erilainen ja varmasti näin onkin. Mutta se, miten yhteisönä otamme uudet tai vanhat, palaavat yksilöt, tai muutoin eri toimijat mukaan, määrittelee kylää ja sen toimintoja. Olemmeko avoimia ja vastaanottavia vai sulkeutuneita ja poistyöntäviä? Haluan sanoa, että olemme avoimia ja vastaanottavia. En voi edes sanoin kuvailla kuinka lämpimän vastaanoton kylissä aina saa. Ei haittaa, vaikka olisit hetken ollut poissa, juttua löytyy aina ja yhteisiä asioita. Tapa, jolla ihmiset kohdataan, miten meidät kaikki otetaan mukaan, miten pidämme toisistamme huolta, miten jotain jota toiset saavat, ei ole meiltä muilta pois –ajattelu ruokkii hyvää ja kannustaa yhteisöä eteenpäin. Se on sitä aitoa ja oikeaa arkiälyä. Ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen ja ylpeä kolarilainen.
Olemme parin viime vuoden aikana pohtineet yhdessä kyläläisten kanssa arkiälyä ja tekoälyä KOLKE-tiimin sekä verkoston kanssa. Tiimin, joka on kultaakin arvokkaampi yhteisö, jossa on hyvä ja turvallista olla, kehittää, heittäytyä ja villitellä, pohtia vakavasti ja perusteellisesti, tuottaa palveluja ja tehdä tulosta. Ilman sitä ei olisi kehittämistä, ei tuloksia, eikä supervoimia. Ihmiset ympärillämme mahdollistavat yhteisön, sen toiminnan ja kehittämisen. Me teemme yhdessä siitä sen arvoista. Jokainen omien voimavarojensa mukaisesti. Onneksi meidän tilanteemme vaihtelevat ajan saatossa ja yleensä yhteisön kasvaminen, kehittyminen ja pärjääminen tunnistetaan tärkeäksi voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Ja sitä halutaan myös ruokkia. Tuoko tekoäly meille vielä lisää mahdollisuuksia? Ehkä. Viekö se pois arkiälyä? Ehkä. Tarvitaanko molempia meidän yhteisöissä ja kehittämisessä? Ehdottomasti. Vaikka meidän yhteinen Arkiäly-Tekoäly -hanke päättyy tämän kesän jälkeen, jatkamme kehittämistä ja yhdessä tekemistä. Seuraavat askeleet ja suunnitelman idut on jo pohdittu ja kylvetty. Pikavoittoja kehittämisessä on harvoin tarjolla, yhteisten asioiden tekeminen ja kehittäminen eivät milloinkaan lopu.
Olen todella ylpeä ja iloinen koko meidän organisaation henkilöstöstä, ammattitaidosta, osaamisesta, sparrauksesta, yhteistyöstä, kehitysmyönteisyydestä ja osallisuudesta. Se on meidän tiimin supervoima. Olen ylpeä ja kiitollinen saadessani tehdä töitä yhdessä tässä porukassa, näissä kylissä, se on osa minun supervoimaani.
Hyvää kesää sinulle, toivottavasti se on juuri sellainen kuin toivot sen olevan. Nähdään KesäKOLARIssa ja kylillä!
Terveisin, Nina-Maria
040 489 5007
nina-maria.moykkynen@kolari.fi
Kunnanvirasto
Kolke - Kolarin kehitys- ja elinkeinopalvelut