Kolarinsaaren rannassa Väylä virtaa leveänä ja rauhallisena. Vastaranta oikealla kuuluu Ruotsiin, tämä saari ja vasenpuoli Suomeen. Maisema on yksinkertainen, mutta juuri siksi se pysäyttää.
Rannan tuntumassa, nurmen ja koivujen välissä, seisoo puinen matkalaukku jalustallaan. Sen edessä on laatoitus pieniä askelia varten, ja taustalla avautuu jokimaisema. Laukussa on Kolarin nimi ja molempien maiden liput.
Se on Kolarin kirkonkylän virallinen kuvauspiste.
Paikka ei ole sattumaa. Kolarinsaari on ollut jo pitkään kohtaamispaikka. Paikalla järjestettiin aikanaan myös markkinoita, joihin saavuttiin laajalta alueelta. Väkeä tuli niin Ruotsin puolelta kuin Lapista ja etelästäkin. Väylän kautta kulkeminen oli luontevaa, ja tapahtumat kokosivat ihmisiä yhteen.
Markkinoille ei tultu tyhjin käsin. Tavaraa kuljetettiin mukana ja vietiin pois. Kulkeminen kuului olennaisesti tämän paikan historiaan.
Myöhemmin kulkeminen sai vakavamman merkityksen. Sodan aikana Kolarin alue tyhjeni, kun siviiliväestö siirtyi evakkoon. Moni ylitti joen ja jatkoi matkaa Ruotsiin mukanaan vain se, minkä pystyi kantamaan sekä karjaa.
Kolarinsaaren kirkko jäi paikoilleen, ja paluun jälkeen siitä tuli tärkeä kiintopiste. Se muistutti siitä, että elämä jatkuu ja kotipaikka on edelleen olemassa.
Nykyisin Kolarin kirkonkylä elää arkea osana vilkasta matkailualuetta. Kolarissa sijaitseva Ylläksen kansainvälinen matkailualue tuo vuosittain suuren määrän kävijöitä, joista moni saapuu junalla Kolarin asemalle aivan lähistölle.
Ajatus kuvauspisteestä syntyi keskusteluissa siitä, miten paikallista identiteettiä voitaisiin tuoda näkyväksi sekä asukkaille että vierailijoille. Monilla paikkakunnilla on tunnistettavia kuvauspaikkoja, ja samanlainen haluttiin myös Kolarin kirkonkylään.
Työpajoissa nousi esiin ajatus yhteisestä paikasta, jossa voi pysähtyä, ottaa kuvan ja jakaa sen eteenpäin. Samalla se toimisi kohtaamispaikkana.
Suunnittelun kautta päädyttiin matkalaukkuun.
Matkalaukku on helposti ymmärrettävä symboli. Se kertoo kulkemisesta, joka on ollut Kolarissa aina läsnä: tänne on tultu markkinoille, täältä on lähdetty evakkoon ja työn perässä Ruotsiin, mutta myös palattu takaisin.
Nykyisin laukku viittaa myös matkailuun. Tänne tullaan kokemaan luontoa, rauhaa ja vuodenaikojen vaihtelua.
Kuvauspiste on harkitusti sijoitettu. Sen edessä otetussa kuvassa näkyvät samalla kertaa Väylä, Suomi ja Ruotsi. Se tekee paikasta helposti tunnistettavan.
Paikka tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi. Ohikulkijat poikkeavat paikalle, matkailijat ottavat kuvan ja moni jää hetkeksi katsomaan maisemaa.
Kuva lähtee eteenpäin sosiaaliseen mediaan viestinä siitä, missä on käyty. Samalla mukana kulkee pala paikallista tarinaa.
Matkalaukku Kolarinsaaressa ei ole pelkkä rekvisiitta. Se on osa jatkumoa, jossa sama paikka on vuosisatojen ajan ollut kulkemisen, kohtaamisen ja paluun näyttämö.
Tänne tullaan, täällä viivytään hetki ja täältä jatketaan eteenpäin.
Ja juuri siinä välissä otetaan kuva.